Tämä blogi on omistettu tulevalle koiranpennulleni, Noelille ja keskittyy siis Noelin elämän taltiointiin. Aikaisempien lemmikkien kohdalla on harmittanut, kun pennut ovat kasvaneet isoiksi ja pentuajasta ei ole jäljellä muita kuin kauniita muistoja. Kaikenhan pitäisi säilyä internetissä ikuisesti?
Kävin viime tiistaina Turussa, katsomassa pikkuista kolme-viikkoista Noelia. Poika oli aivan ihana, pikkuinen mönkijä ja "mopokin" löytyi heti. Silloin tiesin, että tämä on minun pentuni.
Yllä on kuva pikkuisesta Noelista. Hurmaava katse pojalla.
Noelin pitäisi kotoutua ensimmäisellä viikolla kun koulu alkaa. Minua toki huolettaa, miten tuo pikkuinen tulee pärjäämään yksi kotona. No, paljon leluja on ostettu pikkuiselle, kuva niistä alla.
Kuvasta nyt puuttuu osa tavaroista, mutta pikku hiljaa alkaa tavarat olla kasassa. Nyt puuttuu enää pentu.
Päivityksiä lisää, kun pikkuisen kotiutumisaika alkaa lähestyä.
